Jatketaan edellisen postauksen viitoittamana georgialaisen ruuan parissa. Tässä alkuruokahitti, jota voi varmasti tarjota muulloinkin. Ja voi tehdä hyvin etukäteen, koska sitä ei tarvitse tarjota lämpimänä. Tarjoiluehdotus on mallia ravintolat. Toinen vaihtoehto on taitella munakoiso, jolloin herkullista pähkinätäytettä saa laitettua enemmän. Tämäkin on otettu georgianrecipes.netistä - ja tähänkään ei löytynyt kaikkia mausteita hypermarketista.
Tarvitaan:
500 g munakoisoja (mielellään pieniä, niin tulee esteettisempiä)
250 g saksanpähkinöitä
1 tl kuivattua sinisarviapilaa
1 tl kuivattua korianteria
1 tl kuivattua paprikaa
1 tl kuivattua kehäkukkaa
3 valkosipulinkynttä
3 rkl valkoviinietikkaa
1 dl öljyä
suolaa
granaattiomena
Näin tehdään:
- Murskaa pähkinät ja valkosipuli yhdessä.
- Lisää joukkoon viinietikka, suola, mausteet ja 3-4 rkl vettä. Sekoita tahnaksi. Valmis!
- Halkaise koisot pitkittäissuunnassa ja paista öljyssä kullanruskeiksi.
- Imeytä munakoisojen ylimääräinen öljy talouspaperiin.
- Kasaa jäähtyneen koisoviipaleen päälle pähkinätahnaa ja ripottele päälle granaattiomenan siemeniä.
Katellaan laitetaanko vielä pääruoka kababin ohje. Se kun on niin simppeli ja kuva oli mitä oli. Tännehän kun ei posteja laiteta ilman reseptiä (reissukuvia toki vielä olisi).
Työmatkailija kertoo:
Mulla on periaatteena käydä jokaisella pidemmällä työmatkalla lenkillä. Se on ensinnäkin hyvä tapa nähdä uusia paikkoja ja kuntoilu on yleensä helpompaa, kun saa erinäisten menninkäisten herättämättä nukkua kunnon öitä. Toisekseen tämä on epätoivoinen yritys kuulua tähän uuteen nuoreen ikäluokkaan, joka mielummin sporttaa kuin istuu pubeissa..
Tänä vuonna on tullut juostua Kirkenesissä, Pietarissa, Porissa, Saariselällä ja Kuopiossa. Olen ihan tyytyväinen että matka Murmanskin "ympäristöön" peruuntui, sillä siellä en ehkä olisi uskaltanut juosta. Irti olevat koirat kuulemma käyvät autonrenkaisiinkin kiinni :) Mutta vielä Tbilisin tunnelmiin.
Kadut olivat suhteellisen juostavassa kunnossa. Aamuvarhaisella liikkeellä oli lisäkseni ainakin tusina tällaista risuluutamummoa siirtämässä pudonneita lehtiä syrjään. Huomatkaa alaosasta valkoisella kalkkiperäisellä(?) maalilla suditut puut.
Infraa pitää tosiaan varoa. Mihin lie kaivonkannet kadonneet?
Kevyen liikenteen väylä löytyi sillaltakin. Onneksi ei ollut vastaantulijoita.
Tässäkö syy että Geoergia ja Tbilisi osui ja upposi minuun? Sehän on kuin minä: Uutta ja hienoa tehdään kovasti vaikka vanhatkin on kesken, eikä kaikesta pysty sanomaan tuleeko ikinä valmista :)
.jpg)
Yhä ylös yrittää, Narikalan linnalle.
Kasvitieteellinen "puutarha"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti